”Se tilanne oli niin absurdi, ettei tullut mieleen, että se olisi oikea ase”, kertoo tilannetta rauhoittamaan tullut nais­opettaja poliisin esitutkintamateriaalin mukaan.

Opettaja sai poikaan kontaktin ja käveli hänen kanssaan koulun pääovelle. Opettaja ajatteli vievänsä pojan ulos rauhoittumaan. Hän ei tiennyt, että ase oli aito, ja poika oli juuri ampunut sillä kolmea luokkatoveriaan. Ampumisessa kuoli 12-vuotias poika ja kaksi saman­ikäistä tyttöä haavoittui.

Myöhemmin pojan takin taskusta löytyi lista, jossa oli viisitoista nimeä.

Viikko Viertolan ampumisen jälkeen, huhtikuun alussa 2024, 12-vuotias poika puukotti toista poikaa käteen linkkuveitsellä koulun pihalla Helsingin Ruoho­lahdessa.

Saman vuoden kesäkuussa Oulun kauppakeskus Valkeassa tapahtui rasistinen isku, jossa 15-vuotias puukotti 26-vuotiasta miestä.

Pojan läheinen kertoi Ylen haastattelussa pojan itsetunnon alkaneen laskea uudessa koulussa. Hänellä ei ollut ystäviä koulussa eikä koulun ulkopuolella. Poika alkoi eristäytyä ja vietti yhä enemmän aikaa tietokoneella, monesti läpi yön.

Puukotusta edeltäneenä keväänä hän oli alkanut viettää aikaa verkkokeskusteluissa, jotka sisälsivät ääriajattelua. Poliisikuulusteluissa poika on kertonut, ettei hän olisi puukottanut, ellei olisi viettänyt niin paljon aikaa äärioikeistolaisilla nettifoorumeilla.

LASTEN tekemien vakavien väkivaltarikosten määrä on jyrkässä kasvussa. Poliisin tilastojen mukaan vuosina 2020-2025 alaikäisiä oli epäiltynä murhasta 7 kertaa, murhan yrityksestä 24, taposta 15, tapon yrityksestä 195, kuoleman tuottamuksesta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta 32. Yhteensä siis 281 epäilyä.

Väkivaltaa tutkivan, Nuorisorikollisuuskyselystä Helsingin yliopistossa vastaavan tutkijatohtori Karoliina Suonpään mukaan on viitteitä siitä, että alaikäisten tekemä väkivalta on aikaisempaa suunnitelmallisempaa.

– Nuorten väkivaltateoista yhä useampi tehdään selvin päin. Alkoholin merkitys on vähentynyt. Väkivaltaa tehdään aiempaa useammin tilanteessa, jossa tekijä ei ole minkään päihteen vaikutuksen alaisena, Suonpää kertoo.

ALAIKÄISTEN vankien määrä on kasvanut Suomessa lähes räjähdysmäisesti. Vuonna 2025 vankilaan joutui 80 alaikäistä. Vielä vuonna 2022 alaikäisiä vankeja oli 33. Kasvu johtuu lasten ja nuorten vakavien väkivaltarikosten lisääntymisestä. Vankiloissa on perustettu omia osastoja alaikäisille.

Liminkaan ollaan perustamassa uusi suljettu laitos lapsille ja nuorille, jotka tekevät vakavia väkivaltarikoksia. Suljetun lastensuojeluyksikön perustaminen edellyttää lakimuutoksen, joka on parhaillaan käsittelyssä eduskunnan sosiaa­li- ja terveysvaliokunnassa.

– Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret ovat tällä hetkellä kasvaneessa riskissä sekä joutua vakavien rikosten uhriksi että itse tehdä rikoksia, Suonpää sanoo.

Nykytilanne ei turvaa lasten ja nuorten turvallisuutta riittävästi.

– Suljettujen lastensuojeluyksikköjen hyödyt ja haitat riippuvat siitä, saadaanko niihin osaavaa henkilöstä. Niihin tulee kohdistua tehokasta ulkoista valvontaa, ja sijoitetun nuoren ja hänen asioitaan hoitavan sosiaalityöntekijän luottamuksellista suhdetta tulee vaalia.

KUN kolme alaikäistä rääkkäsi kaverinsa hengiltä puistossa Helsingin Koskelassa joulukuussa 2020, koko Suomi järkkyi. Tällaiseen ei oltu Suomessa totuttu. Aiemmat uutisotsikoihin nousseet lasten ja nuorten tekemät väkivaltarikokset olivat olleet inhimillisempiä. Koskelan tapausta käsiteltiin mediassa vuosia.

Ihmiset miettivät, miten alaikäinen pystyy näin julmaan toimintaan. Toisaalta nuorisorikostutkimukset ovat osoittaneet, että alaikäisten tekemät henkirikokset ovat tyypillisesti piirteiltään raaempia kuin aikuisten tekemät. Nuorten tekemissä henkirikoksissa näyttäisi myös olevan nousupiikki lamavuosina.

Viime vuosina nuorten tekemä vakava väkivalta ja videoidut nöyryytysrikokset ovat olleet otsikoissa niin tiuhaan, ettei se enää järkytä ihmisiä samalla tavalla kuin Koskelan teinisurma.

Uusimman nuorisorikoskyselyn mukaan yläkouluikäisistä vastaajista kolme prosenttia oli elämänsä aikana uhannut toista henkilöä varastamistarkoituksessa ja kahdeksan prosenttia oli kantanut julkisella paikalla mukanaan asetta tai aseeksi tarkoittamaansa esinettä. Tyypillisesti ase oli ollut mukana itsepuolustukseksi.

MITEN tähän tilanteeseen on tultu? Nuorisorikollisuus väheni Suomessa merkittävästi vuoteen 2015 saakka. Myös nuorten alkoholinkäyttö väheni ja sen myötä myös nuorten tekemät rikokset.

Nuoret eivät enää kokoontuneet viikonloppuisin notkumaan kaupunkien keskustoihin niin kuin aiemmat sukupolvet, vaan alkoivat viettää aikaa verkossa. Sen myötä nuorten väliset tappelut vähenivät.

Ajan henki korosti kilpailua ja menestymistä. Nuorisorikollisuuskyselyiden mukaan nuoret lakkasivat ymmärtämästä rikollisiin tekoihin johtaneita syitä ja taustoja. Rikollisuutta pidettiin luusereiden hommana ja sen nähtiin vahingoittavan omia mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

Lasten ja nuorten väkivaltarikosten määrän tilastollista kasvua on selitetty johtuvaksi muun muassa lastensuojelulain muutoksesta vuonna 2015. Lakimuutoksen myötä lapsen kanssa työskentelevän viranomaisen on tehtävä rikosilmoitus, jos hän epäilee tai saa tietoonsa lapseen kohdistuneen väkivaltaa. Tämän seurauksena poliisin tietoon tulee aiempaa enemmän koulujen ja lastensuojeluyksiköiden väkivaltata­pauksia.

Väkivallan määrän nousu ei ole näkynyt ainoastaan rikostilastoissa. Vuosikymmenen alkuvuosina poliisit ja nuorisotyöntekijät alkoivat kiinnittää huomiota nuorten asenteisiin.

Suhtautuminen viranomaisiin oli totuttua piittaamattomampaa ja halveksivampaa. Nuorten puheissa särähti korvaan tietynlainen rikollisuuden ihannointi sekä kostamisen ja aseiden käytön oikeutus. Osalla nuorista oli hämmentävän jyrkkiä mielipiteitä väkivallan käytöstä, naisista ja vähemmistöistä.

– Yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa muun muassa nuorten ajankäyttöön ja arvoihin, ja myös siihen, minkälaisia tukitoimia riskissä oleville nuorille tarjotaan ja mitä rikosten tekemisestä seuraa. Ilmapiiri ei kuitenkaan vaikuta kaikkiin nuoriin samalla tavalla. Edelleenkin vain pieni osa nuorista tekee vakavia rikoksia, Karoliina Suonpää toteaa.

Helsingin yliopiston kriminologian professori Janne Kivivuoren mukaan asiallisella rikosuutisoinnilla ei ole nuorten rikollisuutta lisäävää vaikutusta. Pikemminkin uutisointi, jossa kerrotaan myös rangaistuksista, voi vähentää rikollisuutta tukemalla pelotetta.

Sen sijaan viihteellä ja sosiaalisen median sisällöillä voi olla myös rikollisuuden ihailua lisäävää ja rikollisuutta palkitsevaa roolia.

– Nopeat muutokset väkivallan käytössä voivat heijastaa kulttuurisia ilmiöi­­tä ja ”muoteja” nuorten keskuudessa, esimerkiksi rikollisuuden ihailua tai nöyryyttämismotiivia. Myös sosiaalisella medialla voi olla tässä roolinsa, Kivi­vuori sanoo.

Nuorisorikoskyselyyn vastanneista nuorista 10 prosenttia kertoi kuuluvansa kaveriporukkaan, jonka jäsenet hyväksyvät rikoskäyttäytymisen ja tekevät yhdessä rikoksia. Heistä kuitenkin vain yksi prosentti piti porukkaa jenginä.

Nuorisorikollisuuskyselyn tulosten mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on pysynyt edellisten vuosien tasolla, mutta varastaminen on alkanut viime aikoina lisääntyä.

Köyhyyden vaikutus nuorten tekemien rikosten taustatekijänä on kuitenkin pienentynyt. Kivivuoren mukaan nuorisorikollisuuteen vaikuttavat enemmänkin yksilöstä johtuvat taustatekijät, yhteiskunnassa tapahtuneet kulttuuriset muutokset sekä suhde rangaistuksiin.

– Nuorten väkivallasta olennainen osa on kostomotiivin ajamaa, Kivivuori sanoo.

Jos nuorille syntyy käsitys, ettei aikuisyhteiskunta puutu rikoksiin, tämä on omiaan lisäämään väkivaltaa. Silloin turvaudutaan omiin kostoihin ja erilaisten nuorisoryhmien turvaan.

Kivivuori pitää yleistynyttä puhetta nuorten ”rikoksilla oireilusta” ongelmallisena.

– Väkivaltailmiöt eivät liity vain oireiluun, vaan ne ovat usein sopeutumista omaan arkiseen ympäristöön. Puhe oireista voi tukea moraalikatoa, sillä rikosten selittely on omiaan lisäämään rikosalttiutta.

Kivivuoren mielestä Suomessa kiinnitetään liian vähän huomiota moraali- ja oikeuskasvatukseen.

– Moraalin vahvistaminen on tärkeää, mutta vaikeaa ja pitkäkestoista. Tässä ei riitä luennoiva oikeuskasvatus, vaan keskeistä on johdonmukainen puuttuminen rikoksiin ja rikkomuksiin, myös rangaistuksin.

ALAIKÄISTEN tekemisissä henkirikoksissa on viime vuosina noussut esiin paitsi yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset, myös peli- ja verkkoyhteisöjen runsas käyttö. Myös ajanvietto dark webin, netin pimeän puolen sisältöjen parissa on lisääntynyt osalla koululaisista.

Väkivallan keskellä kasvaminen ja kaltoinkohtelu voivat altistaa aggressiivisuudelle ja väkivaltaisten toimintamallien omaksumiselle. Väkivallalle ja julmuudelle altistuminen myös muualla kuin kotioloissa, esimerkiksi verkossa ja kiusaamisen kautta, voi vaikuttaa lapsen mieleen samalla tavoin kuin lähisuhdeväkivalta ja ruokkia ajatusmallia, että väkivallan käyttö on oikeutettua.

Vaikka sosiaalisella medialla voi olla brutalisoivia vaikutuksia, asia on Kivivuoren mielestä monisyisempi.

– Kyse ei ole pelkästään mallien oppimisesta tai väkivaltaisesta sisällöstä tai väkivaltakokemuksista traumatisoitumisesta. Keskeistä on myös havainto siitä, ettei omasta toiminnasta ole seurauksia eikä rangaistuksen riskiä. Jos syntyy kuva, että mitä tahansa voi tehdä ilman seurauksia, tämä vaikuttaa käyttäytymiseen.

Alaikäisillä myös teetetään vakavia väkivaltarikoksia. Hiljattain Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin tapausta, jossa kahta 15-vuotiasta syytettiin palkkamurhan yrityksestä ja törkeästä tuhopoltosta Vantaalla. Tapaus liittyy ruotsalaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan pääkaupunkiseudulla.

Ruotsissa alaikäisiä nuoria käytetään paljon huumausaine- ja väkivaltarikollisuuden tekijöinä, yleensä korvausta vastaan tai velan hyvityksenä. Tämä oli keskeisesti taustalla, kun Ruotsi päätti laskea rikosvastuun ikärajaa tiettyjen tekojen osalta.

– Sama ilmiö on jo Suomessa eikä kyseessä ole pelkästään mikään hypoteettinen uhka, Suonpää sanoo.

Myös Suomessa käydään jatkuvaa keskustelua rikosvastuun ikärajan alentamisesta.

Heinäkuun alussa 2025 astui voimaan lakimuutos, joka kriminalisoi alle 15-vuotiaan käyttämisen välikappaleena tahallisen rikoksen tekemisessä. Alle rikosvastuuikäisen käyttämisestä rikoksen tekemiseen voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Samassa ”katujengilakipaketissa” rikoksen tekemisestä osana rikollisjoukkoa tuli rangaistuksen koventamisperuste. Myös nöyryyttäminen osana rikosta voi johtaa kovennettuun rangaistukseen.

Ruotsin rikostilanteesta on saatu oppia, että rikosten selvitysaste täytyy pitää korkeana. Ruotsissa selvitysaste ei ole kovinkaan hyvä.

Kivivuoren mukaan poliisin tehovalvonta on todettu rikostorjunnan arvioinneissa toimivaksi keinoksi. Myös nuorisorikollisuutta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevän moniammatillisen Ankkuritoiminnan vaikuttavuutta tulee kehittää.

Selkeä viestintä rikosseuraamuksista ja viranomaiskontrollin vahvistaminen ovat osoittautuneet tehokkaaksi rikostorjunnan keinoksi.

Kivivuoren mukaan ulkomailla on havaittu tehokkaaksi focused deterrence -logiikka eli kohdennetun pelotteen poliisitoiminta rikosaktiivisille riski­ryhmille.

Kyseessä on rikollisuuden vähentämisstrategia, joka kohdennetaan riskiryhmiin. Rikosseuraamukset ovat kovennettuja, mutta samanaikaisesti riskiryhmään kuuluville tarjotaan tehostetusti sosiaalipalveluja sekä ulospääsytie rikosalttiista elämäntavasta.

KAIKILLA ihmisillä on taipumus rikkoa normeja, mutta heidän sidoksensa muihin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin estävät heitä tekemästä rikoksia. Riittävä sosiaalinen kontrolli vahvistaa lainkuuliaisuutta.

Kaikkein olennaisinta on lasten ja nuorten sosiaalisen pääoman vaaliminen. Rikosten tekemisellä on yhteys alempaan sosiaaliseen pääomaan. Kotona ja koulussa omaksuttu arvojen, yhteiskunnan normien, arvostuksen ja luottamuksen alkupääoma on voinut jäädä liian heikoksi.

Kivivuori pitää lapsiperheiden hyvinvointia sekä nuorten mielekästä ja motivoivaa työllistymistä ensisijaisen tärkeänä.

– Pitkäjänteinen rikoksentorjunta pyrkii ehkäisemään sellaisten ympäristöjen syntyä, joissa rikokset normalisoituvat ja muuntuvat hyväksytyiksi ja siedetyiksi. Erityisesti nuorten kohdalla tulisi vahvistaa vastustuskykyä rikosvaikutteille, muun muassa itsekontrollia ja pitkäjänteisyyttä tukemalla, Kivivuori sanoo.